Uusi vuosi ja uudet kujeet... Olemme saaneet tavarat kannettua uuteen osoitteeseen ja täällä ne hakevat hiljalleen paikkojaan. Kiitokset kaikille, jotka ovat olleet muuttoapuna. Saimme pääosan tavaroista muutettua lauantaipäivänä (10. päivä), vaikka minä olin sairaana. Sunnuntaina tuotiin vielä yksi kuorma ja siivottiin Varikkotien asunto. Sielläkin on jo uudet asukkaat, se meni saman tien seuraaville.

Minä olen tosiaan vähän sairastellut, flunssapöpö on kaatanut minut petiin pidemmän kaavan kautta. Tänään on viimeinen sairaslomapäivä ja nyt alkaa olo olla taas sellainen kutakuinkin normaali. Kävin vielä lääkärissä ja sain antibiootit, se on varmaan alkanut tepsiä, nyt neljäs päivä kuuria menossa.

Aika paljon muuttotavaroita on vielä purkamattomana kaapeissa. En ole viitsinyt vielä niitä levitellä ympäri taloa, kun niin moni on aikonut tulla kylään. Esitellään nyt vieraille suunnilleen siistiä taloa ja kaivetaan vasta sitten tavararöykkiöt esiin. Siinä kun menee sitten taas oma aikansa ennen kuin tavarat löytävät omat kaappinsa...

Verhot puuttuu vielä ikkunoista, mutta muuten täällä on varsin kodikasta. Verhoillakaan ei ole mikään hätä, onhan meillä sälekaihtimet. Pitää asennella niitä sitten, kun niitä sattuu tulemaan tuolta muuttopusseista vastaan. Ja haluan rauhassa mietiskellä, että millaiset verhot mikäkin huone sitten tarvitsee.

Kun tuossa muutama päivä sitten kertoilin, että Minni saattaa saada uuden kaverin, niin tässä on hieman lisätietoa kaveriehdokkaasta. Olemme alustavasti sopineet, että käymme hakemassa meille norjalaisen metsäkissa Heinän, kunhan olemme muuttaneet uuteen kotiin. Heinä on todella ihanan näköinen valkoinen metsäkissaneiti. Ikää on neljä vuotta ja näyttelymenestystäkin tällä hienolla rouvalla on.

Tuon näköinen karvapakkaus meille siis on muuttamassa, kunhan akvaariot ovat ensin löytäneet omat nurkkansa ja muutkin huonekalut asettuneet suunnilleen paikoilleen.

Joulu painaa päälle ja suurin osa lahjoista on edelleen paketoimatta. Niille pitäisi varmaan tänä iltana tehdä jotain, ne tuskin kävelevät itsestään pakettiin. Huomenna ja ylihuomenna pitäisi jakaa nuo lahjukset ympäri maakuntaa.

Sinikin viestitteli juuri. Lupasin hoitaa hänen hevosensa 24.-26. päivä. Menen huomenna katsomaan hevot ja hommat käytännössä, kyllä minä niiden kanssa varmaan muutaman päivän touhuilen, vaikka alunperin oli kyllä tarkoitus, etten koko joulun aikana nosta päätäni tyynystä vaan otan pienimuotoiset talviunet. Ehdin sentään nukkua joka päivä kunnon päiväunet. :)

Toissa iltana siivottiin ison altaan ulkosuodatin ja nyt altaassa on käynnissä hirmuinen kuparimonnisten kuturumba. Naaraiden pulleat masut on lähes hävinneet, mutta aina vain laseihin ja kasveihin ilmestyy uusia palluroita. Nuo on vielä siitä hölmöjä kavereita, että sirottelevat kudun ympäri allasta. Osan olen kerännyt talteen, siis sen osan, jonka olen nähnyt ennen perhoskirjoahvenia. Niillä on ollut kunnon herkkuateriapäivä.

Perhoskirjoahvenet kutivat jo muutama päivä sitten, mutta söivät kutunsa samoin tein. Nyt perhoskirjoahven tyttö on vissiin vaihtanut sulhoa ja kutua viritellään toisessa päässä allasta kuin monniset.

Minä taidan jättää nuo elukat kutemaan ja painua itse suihkun kautta nukkumaan päiväunia...

Joulukalenterissa on edetty jo yli puolivälin, mutta minä en ole saanut aikaiseksi kirjoitella kuulumisia.

Tänään käytiin kopistelemassa Kaustisen Osuuspankin ovia. Lainahommat kannattanee vielä kilpailuttaa uusiksi. Parin viikon päästä se pitäisi nostaa... Muuton eteen en ole vielä laittanut tikkua ristiin, mutta joulu on vapaata, joten pitää silloin alkaa läjäämään romuja. Mistähän tuo kaikki omaisuus onkin kertynyt?

Tai omaisuuden kertymiseen on itseasiassa helppokin vastaus. Viimeksi tänään olen syyllistynyt heräteostokseen. Käytiin Heikin ruokatunnilla ensin pankissa ja mentiin siitä S-markettiin hakemaan jotain pikasyötävää. Taulukauppias oli sitten levittänyt sinne sellaisen kompastuskiven, johon minä tietysti heti kompastuin... Näin hyvännäköisen taulun ja siitä piti sitten kaupat tehdä. Jospa sen saisi sitten kuukauden päästä seinälle. Sitä odotellessa...

Minnille on katseltu kaveria. Toisen kissan paikka on muuton jälkeen auki, kun tilaakin kerran lötyy. Yksi vakava kaveriehdokas meillä jo on, pitää katsoa kuinka asiat sen suhteen nyt sitten järjestyvät.

Hirmuinen työputki painaa päälle, mutta onneksi on jo joulukuu, niin joulun aikana saa mahdollisesti sitten vähän hengitellä. Jouluksi ei taideta päästä vielä muuttamaan, mutta kovasti on toiveissa, että tammikuussa sitten päästäisiin muuttolaatikoita kantamaan.

Elämä sujuu omaa tasaista tahtiaan, ei tässä mitään sen ihmeempää. Terveitäkin ollaan, jos ei lasketa pahemman sorttista autokuumetta. Kun pukkasi näin kurjat kelit, niin kovasti molempia himottais vaihtaa Honda johonkin nelivetoiseen maasturiin, että ei tarvi liukastella tien päällä... Mutta jää nähtäväksi, pitää joku päivä yrittää käydä renkaita potkimassa.